Suomen kansan kaari karusta ja köyhästä Euroopan perukasta YK:n mukaan maailman onnellisimmaksi maaksi on kansainvälisellä mittapuulla huikea onnistuminen.
Olemme kulkeneet pitkän matkan vuodesta 1852, jolloin kirjoitettiin meille savolaisille niin tutun Savolaisen laulun vakavat sanat ”Täss´ Savon joukko tappeli, ja joka kynsi kylmeni – edestä Suomenmaan!”.
Noista ajoista lähtien Savon ja Itä-Suomen – laajemminkin koko maan – vauraus, hyvinvointi, elinkeinot ja liikenneyhteydet ovat kehittyneet nykyiselle tasolleen. Se on vaatinut kovaa työtä ja yrittämistä sukupolvelta toiselle.
Koko kansakuntaa kannatteleva idea on ollut, että talo jätetään seuraavalle sukupolvelle vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin itse olemme sen saaneet.
Tänä päivänä Suomea, meidän kotitaloamme, haastavat monenlaiset uhat. Lapsia syntyy vähemmän kuin koskaan itsenäisen Suomen mittaushistorian aikana. Julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla.
Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaativat toimia. Alueellinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Kotimaisen ruuan tuotanto on kriisissä.
Aluetta ei saa jättää tyhjeneväksi seuduksi.
Turvallisuus on työlistan kärjessä. Venäjän laiton, brutaali hyökkäyssota Ukrainassa on olennaisesti muuttanut Suomen turvallisuusympäristöä. Vaikka Suomen rajoille ei kohdistu suoranaista uhkaa, suomalaisten pitää aina olla valppaana sen osalta, mitä itärajamme takana tapahtuu.
Olemme nyt etulinjan maa, mutta vahvan kansallisen puolustuksen ja Nato-jäsenyyden myötä suojattu.
Itäinen Suomi on kärsinyt eniten Venäjän hyökkäyssodan taloudellisista vaikutuksista. Matkailun lisäksi Venäjä oli itäsuomalaisille yrityksille merkittävä vientimarkkina ja Saimaan kanava tärkeä kulkuväylä. Puutavaran tuonti oli osa teollisuuden raaka-ainehankintaa.
On syytä olettaa, että Suomen ja voimapolitiikkaan itsensä hukkaavan Venäjän taloussuhteet ovat pitkällä jäähyllä. Paluuta entiseen ei ole.
Yrityksille Venäjällä toimimiseen liittyy suuret eettiset ja taloudelliset riskit. Suuntia itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi on haettava muualta.
Itä-Suomen elinvoima on mitä suurimmassa määrin koko Suomen turvallisuutta koskettava kysymys. Aluetta ei saa jättää tyhjeneväksi seuduksi arvaamattoman naapurin viereen.
On kaikkien suomalaisten etu, että itäisessä Suomessa on vireää yritystoimintaa ja teollisuutta, samoin kuin toimivat liikenneyhteydet, työikäistä väestöä ja uutta sukupolvea huolehtimassa alueen elinvoimasta.
Yhtenäistä Suomea rakennetaan korvien välissä. Kotitalomme kunnossapito vaatii kokemusta yhdessä jaetusta Suomesta, niin Savosta Suomenlahdelle kuin eritaustaisten suomalaisten kesken.
Hyvin vaikeassa ja vaarallisessa kansainvälisessä tilanteessa on välttämätöntä, että pysymme kansallisesti yhtenäisenä. Viime viikkojen vastakkainasettelu ei ole ollut Suomelle hyväksi.
Juuri Suomen tähden meidän on yhdessä puolustettava tasavaltalaisia arvoja – ihmisarvoa, ihmisten yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltiota.
Nämä arvot ovat perusta, joille kotitalomme Suomi on rakennettu. Niiden pohjalta rakennamme kansallista eheyttä ja henkistä lujuutta, mikä on avainasia myös maanpuolustustahdon kannalta. Kun niistä pidetään kiinni, Suomi kyllä pärjää.
Kirjoittaja on Suomen Pankin pääjohtaja ja savolaistaustainen presidenttiehdokas